Kun saavumme Gasthaus Altginzling -majatalon pihaan, talon isäntä ja hänen poikansa niittävät heinää. Tuntuu, että siirrymme ajassa kauas taaksepäin.

1700-luvulta peräisin oleva Gasthaus Altginzling saa mielikuvituksen liikkeelle hiljaisessa vuoristokylässä.  Kuuntelemme majatalon pehmeässä sängyssä, miten käytävän vanha puulattia narisee.

Majatalon käytävillä on aito ja vanha henki, jota on vaalittu rakkaudella ja hyvällä maulla.  Seinillä on valokuvia vanhoilta ajoilta.

Gasthaus Altginzling. Kuvat: Tuomas Hyytinen

Kahden hengen huone on sviitti, jossa on erillinen makuuhuone ja oleskelutila. Makuuhuoneessa kaikki on kaunista puuta, johon pöytälamput luovat lämmintä valoa.

Yhden yön hinnalla, 100 eurolla, emme ole saaneet Alpeilla missään muualla näin ylellistä majoitusta – ei huippuhotellien kimallusta, vaan vanhaa, maanläheistä tyyliä ja tunnelmaa.

Majatalon emäntä Barbara tietää paljon kotimaastamme Suomesta. Syy saattaa olla se, että hänen poikansa kilpailee mäkihypyssä.Majatalon isäntä, entinen kilpapyöräilijä Gerhard valmistaa yksinkertaisen mutta herkullisen illallisen, grillatun purotaimenen, forellin. Se on pyydetty lähiseudun purosta. Seutu onkin suosittu myös perhokalastajien keskuudessa.  Jälkiruuaksi voi suositella omenapiirakkaa (apfelstrudel) vaniljakastikkeella tai pannukakkua kotitekoisen karpalohillon kera.

Ginzlingissa (999 m) on Alpeilla paljon mainostettu ”aidon vuoristokylän” henki. Jossain paikoissa se on vain matkaoppaiden lehdillä, täällä se on todella olemassa.

Gasthaus Altginzling. Kuva: Tuomas Hyytinen

Ginzling. Kuva: Tuomas Hyytinen

Jos tarvitsee hermolepoa, Ginzlingia voi varauksetta suositella. Vesiputousten huminaa ja vuoristopuron solinaa saa kuunnella ilman hälyääniä. Vain kirkonkellot lyövät taustalla säännöllisesti.

Kylän voi kokea myös hiukan synkäksi sen eristyneen tunnelman ja ympärillä jyrkästi nousevien vuorenseinämien vuoksi. Ginzling tuntuu olevan kaukana kaikesta, vaikka se on vain kahdeksan kilometrin päässä Mayrhofenin vilkkaasta kylästä.

Hermolevon ohella Ginzlingin ympäristö tarjoaa hienot puitteet vuorilla oloon. Se on Zillertalin Alppien luonnonpuiston keskus, vaeltajien ja vuorikiipeilijöiden vanha suosikki.

Alueen kuuluisin päivävaellus on Zillertal Circuit, jolla voi hyvällä säällä ihailla Zillertaliin Alppeja koko komeudessaan. Vaellamme reitistä nyt vain osan, parin tunnin nousun Schlegeis-järveltä (1782 m) Olperer-majalle (2320 m). Siinäkin on tekemistä kuumassa säässä ja kivikkoisessa maastossa.

Olperer-majalta on upea näköala alas Schlegeis-järvelle ja sitä ympäröville lumihuippuisille vuorille. Alas päästyämme tietysti uimme järven jääkylmässä vedessä.

Näkymä Olperer-majalta Schlegeis-järvelle. Kuva: Tuomas Hyytinen

Toisen suositellun päivävaelluksen teemme Berliner Hütte -vuoristomajalle. Pilvisen ja sumuisen sään vuoksi emme saa vaelluksesta ja sen maisemista kaikkea irti.

Sää pysyy melko pilvisenä ja sumuisena koko Ginzlingissa olomme ajan. Siksi emme voi antaa seudun vaellusreiteistä ja -maisemista kovin lopullista omaa arviota. Siitä huolimatta voimme suositella Zillertalin laaksoa ja Mayrhofenin ympäristöä kohteeksi, jos aikoo Itävaltaan vaeltamaan.

Jos Ginzling alkaa tuntua liian hiljaiselta, sieltä voi ajaa nopeasti Mayrhofeniin, Zillertalin laakson keskukseen. Mayrhofenia ympäröivillä Ahorn- ja Penken -vuorilla voi tehdä komeita näköalavaelluksia.

Plaunerhütte. Kuva: Tuomas Hyytinen

Lähiseudulla on paljon vaellettavaa. Noin 20 kilometrin päässä Mayrhofenista on kaunis Zillergründl-patojärvi (1850 m). Sen laidassa kulkee vaellusreitti, josta voi nousta Plaunerhütte -majalle (2364 m). Nousu on loppuosaltaan varsin jyrkkä ja raskas, mutta näköalat majalta ovat rehkimisen arvoiset.