Zermattin-junassa matkustajat jo kurkkivat, näkyykö Matterhorn-vuori. Ei näy.

Olemme käyneet Zermattissa kaksi kertaa, heinäkuussa 2014 ja 2017. Molemmilla kerroilla on alkanut sataa kylään tullessamme, ja paikan vetonaula, Tobleron-suklaasta tuttu Matterhorn (4478 m) on vetäytynyt pilveen.

Juna Zermattiin. Kuva: Tuomas Hyytinen

Alppien Välimeren puoleinen Valaisin kantoni on Sveitsin aurinkoisinta aluetta, mutta Zermattissa on oma mikroilmastonsa. Vuoret voivat estää pilvien tulon, ja siellä saattaa olla viikkokaupalla selkeää. Tai vuoret pitävät pilvet paikoillaan, ja voi sataa päiväkausia.

Autottoman Zermattin asemalla tulijoita vastassa on pieniä sähkötakseja. Kävelemme kuitenkin majapaikkaamme saadaksemme vaikutelman kylästä.

Alpenlodge-hotelliin on keskustasta kilometrin verran. Kävely rinkat selässä tuo hien pintaan, sillä noustavana on melkoinen mäki.

Hotelli Alpenlodge. Kuvat: Tuomas Hyytinen

Pieni hotelli palkitsee vaivamme: ihanan tyylikäs ja viihtyisä paikka. Ehdottomasti parhaita majapaikkoja, joissa olemme Alpeilla yöpyneet. Huoneestamme on hieno näköala kylään ja Matterhornille – jos se vain näkyisi…

Hotelli ei ole halpa, mutta Zermattin mittakaavassa silti keskihintainen. Kahden hengen huone Matterhorn-näkymällä maksaa noin 250 euroa yöltä heinäkuussa 2017. 

Matterhornista on kaikki superlatiivit käytetty: kuvatuin, omaperäisin, mahtavin… Ja onhan se vuorten vuori. Kun muut Alppien huiput joutuvat kilpailemaan huomiosta muiden huippujen kanssa, Matterhorn seisoo ylhäisenä ja suvereenina.

Matterhorn ei näy. Kuva: Tuomas Hyytinen

Matterhorn näkyy. Kuva: Tuomas Hyytinen

Kun aamulla avaa ikkunaverhon ja Matterhorn piirtyy sinistä taivasta vasten, pääsee huuto: ”Tule heti katsomaan!” Kun Matterhorn näkyy, on toimittava nopeasti. Pakkaamme vaellusreppumme, syömme pikaisen aamupalan ja kiirehdimme Gornergratin junaan.

Gornergratin rata on Sveitsin kuuluisia vuoristorautateitä. Vuonna 1898 valmistunut hammasratajuna nousee lähes 1500 metriä 10 kilometrin matkalla. Junan ikkunasta voi bongailla alppiniityillä syöksähteleviä murmeleita. Ne nostavat riemastuttavan mekastuksen aamujunassa.

Näkymä Gornergratilta Matterhornille. Kuva: Mila Hyytinen

Gornergratilta alkava vaellusreitti. Kuva: Mila Hyytinen

Ehdimme juuri ja juuri ylös Gornergratille (3098 m) ajoissa. Huippu näkyy! Jo hetken päästä oikullinen Matterhorn peittyy taas alhaalta nousevaan sumuun ja pilviin.

Selkeällä säällä Gornergratilta avautuu vuoristonäköala, jolle on vaikea löytää vertaa Euroopasta. Matterhorn kaikessa loistossaan, Sveitsin korkein vuori Dufourspitze (4634 m) ja päälle 27 muuta yli 4000 metrin huippua.

Gornergratilla toimii myös korkeimmalla sijaitseva hotelli Euroopassa, Kulmhotel Gornergrat. Meillä ei ole aikaa tutustua siihen. On jo kiire, sumu nousee. Aiomme vaeltaa 1500 metriä alemmaksi, Zermattin kylään. 

Aluksi sumu on niin sankkaa, että meidän on pidettävä varamme pysyäksemme oikeassa suunnassa. Alempana sumu hälvenee, mutta sitten alkaa sataa. Kolmen tunnin vaellus käy pelkästä liikunnasta;  häikäisevät maisemat pysyvät lähes tyystin piilossa.

Kostean vaelluksen jälkeen emme tiedä parempaa kuin hotellimme zen-henkinen pieni kylpylä. Saunan jälkeen vaivumme kylpylän kauniissa lepohuoneessa zeniläisen raukeuteen.

Hotelli Alpenlodgen spa. Kuva: Tuomas Hyytinen

Zermatt. Kuva: Tuomas Hyytinen

Silti Zermattissa jokin hieman vaivaa. Kylä ei ole mielestämme niin kaunis ja idyllinen kuin on mainosten ja oppaiden perusteella kuvitellut. Turisteja pursuava pääkatu voisi olla monessa muussakin suositussa keskieurooppalaisessa kaupungissa. Matterhornille tähyävää väkeä tuntuu olevan liian paljon pienellä alueella. Ja juna tuo lisää 20 minuutin välein eri puolilta maailmaa.

Luksuspaikaksi kuvattu Zermatt on myös eräänlainen Alppien Disneyland. Se ei ole meidän ykkösvalintamme, jos vertailemme kolmea hyvin suosittua alppikohdetta, Zermattia, Jungfraun aluetta ja Chamonix’ta.

Zermattin ystävän ei pidä silti hermostua. Asiat on asetettava mittasuhteisiinsa. Jos Alpeilla pitäisi nähdä vain yksi vuori, Matterhorn olisi vahva ehdokas. Vaellusreitit- ja maisemat ovat maailman huippuluokkaa – jos vain pilvet väistyisivät…

Matterhorn-museo. Kuva: Tuomas Hyytinen

Kadonnutta alkuperäistä alppikylää voi etsiä Zermattin Matterhorn-museosta. Se on erinomainen sadepäivän kohde. Siellä tutustumme traagiseen Matterhornin ensimmäiseen valloitukseen vuonna 1865. Siitä alkoi Zermattin nousu maailmankuuluksi matkakohteeksi.

Matterhornin huipun ensimmäisinä saavuttaneista seitsemästä kiipeilijästä neljä putosi tyhjyyteen, kun retkikunta oli palaamassa. Kiipeilijät yhdistävä köysi oli vain 150 kiloa kestävää hamppuköyttä. Se katkesi napsahtaen, kun osa kiipeilijöistä oli jo pudonnut jyrkänteeltä.

Zermattin kirkon vieressä on karulla tavalla mielenkiintoinen kiipeilijöiden hautausmaa. Siellä lepää eri puolilta maailmaa Matterhornia valloittamaan tulleita, pääosin nuoria miehiä.

Viimeisen Zermatt-päivämme aamuna uhmaamme sääennusteita. Pakkaamme vaellusreppumme, vaikka harmaat pilvet roikkuvat yhä liikkumattomina vuorten yllä. Lähdemme Alppien huikeimpiin kuuluvalle päivävaellukselle, Höhenweg Höhbalmen -reitille – maksoi mitä maksoi.

Höhenweg Höhbalmen -reitille. Kuva: Tuomas Hyytinen

Höhenweg Höhbalmen -reitillä. Kuva: Tuomas Hyytinen

Matterhorn. Kuva: Tuomas Hyytinen

Reitti alkaa kylän keskustasta, Grampi’s -ravintolan kulmalta. Se nousee Zermattista (1609 m) puuskutusta ja hikeä nostaen Triftille (2337 m).  Voimme vain kuvitella ympärillä olevat mahtavat laaksomaisemat, sillä sumu enimmäkseen peittää ne.

Triftin komean vuoristohotellin jälkeen polku loiventuu kohti reitin korkeinta kohtaa (Schwarzläger, 2741 m). Eväitä syödessämme Matterhorn näyttää olevan aivan käden ulottuvilla. Vuori ei silti paljasta meille pilvien keskeltä itseään kokonaan.

Tänne pitää tulla uudestaan, kun aurinko paistaa.